Tekstit

Kuva
Työelämässä taas Huhuhuh... alkuun meinasi tulla paniikki että miten ihmeessä näitä osto- ja myyntireskontran juttuja tehdäään ja maahantuojien ohjelmia käytetään. Jotkut asiat muistin ja osa oli ihan utopiaa. Kassakonetta osasin käyttää hetken empimisen jälkeen - toivottavasti se ei ala kenkkuilemaan. Muistelen että sitten ollaan pulassa. Heitin vitsinä miehelle ennen töihin menoa että onkohan siellä mitään kesken mitä itse olin tekemässä vuosi sitten. Olisi kai pitänyt koputtaa puuta - olihan siellä muutama. Ensimmäinen viikko menikin siinä että yritin päästä kärryille asioista ja tehdä samalla uutta. Sen verran hommaa on ollut että asiakaspuheluihin en ole juurikaan ehtinyt vastailemaan. Kun 60 % työaikaa teen niin etusija on laskuilla ja maksuilla eivätkä ne mene ihan hutaisemallla maaliin vaan vaativat keskittymistä.  Olisi kiva kun töissä olisi pakastin. Kaipaan välillä että saisin laittaa kylmäkallen kainaloon. Leikatun puolen kainalo muuttuu välillä tulikuumaksi ja vähän särkee

Vuoden aikana tehtyjä käsitöitä

Kuva
Ensimmäinen sytostaatti oli juhannuksen jälkeen ja ajatukset oli pakko saada syövästä irti. Piti saada aivoille muuta ajateltavaa ja se onnistui Netflixin ja käsitöiden avulla. Ensimmäiseksi tein tulevalle lapsenlapselle babynestin. Kankaat ostin Eurokankaassa ja kaava on  Unelmallisen . Selsivis myös ettei äityspakkauksessa ollut enää harsoja 😳!! Siis mitä ihmettä - ne ovat minulla käytössä edelleen eli kaikkein pitkäikäisin tuote on poistettu. No minä tilasin harsokangasta Eurokankaassa ja ompelin niitä kasan. Esikoinen pyysi tekemään myös imetystyynyn ja kun kangasta jäi yli niin tein vielä housutkin. Vanhoista varastoista löytyi farkuista tehty meuvolakorttikotelo ja ompelin sitten bodynkin. Nämä tuotokset syntyivät sytostaattien hyvinä välipäivinä.    Elokuun aikana teki mieli myös neuloa joten pitkästä aikaa neuloin vauvantossut.  Koska minusta ei ollut kaupoissa kiertelijäksi ja verkkokauppoja en jaksanut selata, meinasi ristiäislahjasta tulla ongelma. Yhtenä
Kuva
 Töihin paluu 10 kk:n tauon jälkeen Huh huh, paluu työelämään ja normaaliin arkeen alkaa huomenna. Johan tuolta 10 kuukautta ehti poissa olla. Töihin vain ei palaa enää sama ihminen. Ei psyykkisesti eikä varsinkaan fyysisesti, leikatun puolen käsi on osaksi pois pelistä. Ja tietyt liikkeet saavat olkapäässä kipunoimaan niin että itku voi päästä. Käsi ei nouse kunnolla ylös, se on voimattomampi ja pukeutuminen on hankalaa kun käsi ei myöskään taivu taakse... housuissa saan ylös vain trikooleggarit ja collegehousut. Farkkujen pukeminen sai silmissä kipinöimään ja olkapäätä viilsi pahasti. Mutta hei, olen elossa... (ja nyt alkoi itkettämään kun isä ei ole.. näitä itkukohtauksia tulee monista asioista). Huhti-toukokuun ajan olen vielä osasairaspäivärahalla ja teen 4,5 h/pv. Näkee vähän mitä tästä työnteosta tulee. Huomenna on sijaiseni vielä paikalla ajamassa minua vähän ajan tasalle, ensi viikolla pitää handlata hommat taas itse. Mitä kuuntelin työkaverin juttuja puhelimessa niin hirveäst

AstraZeneka -sähläys

Koronarokotteiden saanti on ollut hidasta. Sitten tuli maailmalla epäilyksiä että AstraZenekan rokotus aiheuttaa veritulppia.. Ei montaa tapausta siihen nähden että rokotteita on jaettu miljoonia (20 miljoonaa ja 20 epäiltyä tapausta) mutta osa maista keskeytti sen - paitsi Suomi. Meni muutama päivä ja sitten yllättäen Suomi päätti lopettaa rokotukset kun on kaksi epäilystä suomalaisissa yhden päivän ajalta, ja muissa maissa rokotuksia jatkettiin. Ja Suomessakin näitä on annettu jo kymmeniä tuhansia. Ei siis kovin iso riski. E-pillereissä riski veritulppaan on 2-4 /10 000 ja raskaudessa 8/10 000 - noin niin kuin vertailun vuoksi. Itse sain jo ajan ensi tiistaiksi rokotukseen mutta sähläyksen takia aika perutaan. Plaah, olisin voinut tuon ottaa siitäkin huolimatta että neljännen sytostaatin jälkeen veritulppa löytyi munasarjoista. Kaikissa lääkkeissä on riskinsä, yskänlääkkeessäkin. Sytostaateissakin riski on paljon isompi. Toivottavasti uusi aika tulee pian. Kohta on paluu töihin ja ih

Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 3

Kuva
  Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 3 Marraskuu Kuun eka päivä pääsin tapaamaan vanhempiani!! En ollut kesäkuun jälkeen nähnyt isää, äidin näin Pulkkisen ristiäisissä. Oli ihana nähdä.. mutta suretti kun näin kuinka isä oli laihtunut. Ei kuulema oikein ruoka maistunut. Vietiin jo synttärilahjakin odottamaan kun isänpäiväviikonloppuun osuisi myös isän 74 v. syntymäpäivä. Päivä meni liian äkkiä, pidempäänkin olisin ollut mutta seuraava päivä oli koulua lapsilla jotka olivat mukana ja Pipalla työharjoittelua. Seuraavalla viikolla Poppana tuli käymään Oskarin kanssa ja toi porkkanakakkumuffineja tullessaan. Hyviä olivat. Oma olo oli jo ollut sen verran hyvä että kävin kävelyllä ja jaksoin jopa 2 km. Se oli saavutus. Koska olo oli hyvä niin Pipa suostui lauantaina taas kuskiksi ja lähdettiin yllättämään Pappa syntymäpäivänään kun minulla olisi leikkaus 19.päivä niin ei tiedä koska taas kykenisin. Keskiviikkona oli kirurgin tapaaminen ja huonoja uutisia. Magneettik

Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 2

Kuva
Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 2 Elokuu Elokuun alussa oli taas aika onkologille, aina kahden syton jälkeen oli tarkastus. Hyviä uutisi oli - kahden doketakselin jälkeen kasvain oli kutistunut huomattavasti, se isompi, ja pienempää ei tt-kuvissa enää näkynyt. Yes! Ei tässä turhaa näistä sivuoireista kärsitty. Sanottakoon kuitenkin että pelkäsin etukäteen pahempaa kuin mitä olotila oli. Suukipu ja makuaistin menetys 10:ksi päiväksi tipan jälkeen olivat ne ikävimmät - niin no, tuli sienitulehduskin iholle mutta se hoitui voiteella. Mutta nämä vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisillä. Toisilla ei ole mennyt niin hyvin mutta pakkohan tämä paska on kestää jos elää haluaa. Verottaja muisti kivoilla palautuksilla.. Ehdin jo iloita että nyt tulee hyvä joulu, lahjoihin ym. nuo rahat on aina käytetty, mutta ei. Isännän auto päätti että on aika huoltaa laakeri. Heh, no uusitaan.. onneksi on edullinen Toyota Prius... PAH! Osa oli sama kuin Lexuksessa ja hinta sen mukai

Hellurei, hengissä vielä! 2020 jatkokertomus alkaa

Hellurei, hengissä vielä! Niin ne on vuodet vierineet taas hirmuista vauhtia. Edellisen kirjoituksen jälkeen vanhin tytär Renttuineen on ehtinyt asua siellä sun täällä ja lopulta palasivat kotikaupunkiin ja ostivat omakotitalon. Voinen melko varmasti luottaa että nyt asuvat paikoillaan vähän pidempään. Esikoinen muutti pois kotoa ja löysi tyttöystävän, Lauran, eikä kauaa mennyt kun löivät hynttyyt yhteen ja vuokrasivat yhteisen kodin. Sekin kerrostalokoti jäi jo pieneksi joten nyt asuvat rivitalossa. Ja millaisessa! Siellä on taloyhtiössä oma uima-allas! Olen kade. Odottelen kutsua saunomaan... tosin ensin pitäisi ostaa uusi uimapuku johon saa proteesin... alempana siitä enemmän. Tuuliviiri kävi armeijan pitkän kaavan mukaan, 11 kk, ja muutti sopivasti kotiin kun jouduimme evakkoon vesivahingon takia. Viemäriputki oli tulvinut ja 100 m2 lattiaa piti repiä auki, jonka jälkeen selvisi että myös sisäseinät metrin korkeuteen asti kun olivat nekin kostuneet. Evakkoaikaa kesti 9 kk:tta. Sen